Hän etsi viisi vuotta löytääkseen adoptiolastensa äidin ja kysyi vain yhden kysymyksen




 

Yksinhuoltajaäidiksi tuleminen

Tämä tarkoitti, että Katien olisi löydettävä jalkansa löytäessään elämän yksinhuoltajaäitinä. Hän piti kuitenkin tiukasti kiinni siitä, että hän jatkaisi päätöstään. Onneksi ei kestänyt kauan sen jälkeen, kun Katie jätti hakemuksensa, kun hän alkoi saada palautetta.

Lapset, jotka mahdollisesti tulisivat adoptiolapsikseen, eivät olleet vain apua tarvitseviä lapsia, sillä he olivat myös kokeneet sydäntäsärkeviä traumoja elämänsä alkuvaiheessa. Tämä seikka yksinkertaisesti teki Katiesta entistä innokkaamman avaamaan sydämensä.