Mielestäni triathlonharrastusta aloittelevan kannattaisi kääntyä pyörää ostaessaan joko myyvän tahon mitoituspalvelun puoleen, tai vaihtoehtoisesti jonkun muun vastaavaa palvelua tarjoavan tahdon puoleen, mikäli sitä ei myyjältä saa. Mitoituspalveluissa ei tosin pääasiassa arvioida asennon metabolista tehokkuutta tai aerodynamiikkaa, sekä hyvin harvoin myöskään sen vaikutusta pyöräilyn jälkeiseen juoksuun, mutta mitoituksesta saa hyvän lähtökohdan asennolle (ja sopivan pyörän). Tästä lähtökohdasta on hyvä lähteä etsimään omia rajoja, pitäen kuitenkin mielessä mm. tässä artikkelissa esitetyt, tutkitut suuntaviivat.
Matala asento on siis nopea, joskin kuluttava ja epämukava ajaa. Tämä johtuu useista eri tekijöistä, kuten vartalon mittasuhteet, tottumus asentoon, kyky venyä mataliin asentoihin jne. Eräs tämän artikkelin kannalta olennainen esiin nostettava asia on taloudellisuutta haittaava käsille kohdistuva paine ja staattinen lihasjännitys, sekä tästä johtuva pyörän hallittavuuden vaikeutuminen. Etenkin nykyään, korkeiden etukiekkojen yleistyessä pyörän hallittavuus vaarantuu matalassa asennossa aerotangoilta ajettaessa huomattavasti. Yllättävä tuulenpuuska saattaa heittää varomattoman kuskin jopa ojaan asti, kuten Andy Schleckille kävi jokunen vuosi sitten jopa lantiomurtuman arvoisesti.
