3. Ilo ei sammu kovin helposti
Se voi pilkahdella pienissä asioissa. Ensimmäisessä suklaavanukaslusikallisessa, jonka lapsi jaksaa nielaista leikkauksen jälkeen. Tai siinä, että lapsi jaksaa hetken keskittyä, kun hänelle luetaan Tatua ja Patua.
Ilon ei tarvitse olla äänekästä. Se voi olla ulkoisesti vaatimatonta ja samalla valtavan suurta.
4. Arki on arvokkainta
Sen huomaa vasta, jos arki viedään tilapäisesti pois. Silloin kaipaa sydämensä pohjasta kiireaamuja, jolloin puki lapselle kurahousuja eteisessä.
5. Toinen saman kokenut ymmärtää parhaiten
Kun äiti tai isä on peloissaan ja huolesta kipeä, ystävät ja ammattilaiset ympärillä ovat tärkeitä. Vertaistuen kanssa jaettu ilo ja suru on kuitenkin ainutlaatuista, koska kaikkea ei voi selittää sanoilla.
Monen asian jakamiseen ei edes tarvita sanoja.
