![](https://sp-ao.shortpixel.ai/client/to_webp,q_lossy,ret_img/https://elcondicional.com/wp-content/uploads/2021/09/shutterstock_652074532-1-e1536588133984-1.jpg)
Ensimmäinen sairaalassa oppimani asia oli: ”lastaan ei voi suojella kaikelta”. Tärkein oppi kuului kuitenkin: ”toivoa on aina”.
Olen viettänyt viime vuosina melko paljon aikaa sairaalan lastenosastojen käytävillä ja huoneissa. Esimerkiksi nämä asiat olen oppinut:
1. Lastaan ei voi suojella kaikelta
Vaikka kuinka toivoisi, haluaisi ja yrittäisi. Kun oma lapsi on sairas, vanhempi on voimaton ja avuton.
Aikuinen olisi valmis tekemään mitä tahansa, jotta lapsi voisi paremmin, mutta joskus hän voi tehdä vain vähän. Yhtäkkiä ymmärtää, että mitä tahansa voi tapahtua kenelle tahansa, koska tahansa.
![](https://sp-ao.shortpixel.ai/client/to_webp,q_lossy,ret_img/https://elcondicional.com/wp-content/uploads/2021/09/iStock-1194732476_0.jpg)
2. Koskettaminen on tärkeää
Lähellä oleminen lohduttaa huolessa, vanhempaa ja lasta. Jos ei syystä tai toisesta voi ottaa rakasta syliin, voi ehkä pitää kädestä tai hipaista tukkaa.