Häviämistä ei tarvitse treenata
Usein paljastuu, että lapsen häviäminen onkin vaikeinta vanhemmille. On helpompi antaa lapsen voittaa kuin kestää hepuli, joka tappiosta seuraa.
”Kun vanhemmat häviävät tahallaan, he uskottelevat suojelevansa lasta. Oikeasti he saattavatkin suojella itseään”, Janna Rantala sanoo.
”Lapsen pettymys on kiusallinen tunne, jota välttääkseen aikuinen on valmis melkein mihin vain.”
Häviäminen tuntuu pahalta aina, eikä se muutu mukavaksi, vaikka sitä kuinka treenaisi.
”Viisivuotias voi vilpittömästi uskoa olevansa nopeampi juoksija kuin isänsä.”
Häviämistä ei siis tarvitse harjoitella. Siitä seuraavaa pettymyksen tunnetta voi kuitenkin opetella sietämään.
”On hyvin tavallista, että lapsella on epärealistiset käsitykset kyvyistään. Viisivuotias voi vilpittömästi uskoa olevansa nopeampi juoksija kuin isänsä ja järkyttyä, kun ei olekaan”, Rantala sanoo.
”Kun lapsi häviää juoksukisan, kannattaa olla pettymyksen äärellä ihan reilusti. Aikuisen ei tarvitse kiirehtiä siivoamaan kiusallista tunnetta pois vaan näyttää, että tästäkin selvitään.”
