Entä, jos vanhemmat pelkäävät, että lautaselle jättäminen loukkaa esimerkiksi isovanhempien tunteita?
”Ruualla on aina näytetty rakkautta, ja siksi yritämme syödä jonkun mieliksi. Oikeasti mummon loukkaantuminen ei ole niin vakavaa kuin oppi omasta kylläisyydestä. Kun ruuasta on ollut pulaa, sen jättäminen haaskuuseen on tuntunut pahalta. Nyt emme elä samassa tilanteessa, ja ehkä tulevaisuuden mummot ja ukit oppivat, ettei ruokaa tarvitse tuputtaa”, Kolonen sanoo.
Isovanhemmille voi kertoa hienovaraisesti, että myös ruuanlaitto ja pöydän kattaminen ovat mukavaa yhteistä puuhaa lapsen kanssa ja viestivät välittämisestä.
