Ai, minä olenkin tätä mieltä. Kun ei tarvitse keskustella, neuvotella tai väitellä mielipidekysymyksistä kenenkään kanssa, muistaa pitkästä aikaa, millaisia olivatkaan ihan omat mielipiteeni, asenteeni ja ennakkoluuloni. Viisaus ei ehkä lisäänny, mutta itsetuntemus kasvaa kohisten.
Kun oppii pitämään yksinolosta, tulee rohkeammaksi. Voi huomata, että oho, minähän en enää pelkääkään pimeää. Että pimeys onkin turvallista ja rauhoittavaa. Pimeän keskellä ei tarvitse esittää mitään, koska ei niitä esityksiä kumminkaan kukaan näe.
Voi huomata: Kas, minulla tosiaan on viisi aistia. Porukassa sitä keskittyy lähinnä katsomaan ja ehkä joskus kuuntelemaankin. Yksin ollessa kaikki muutkin aistit saavat tilaa. Sormenpäät jäävät tunnustelemaan appelsiinin huokoista kuorta. Nenä rekisteröi kodin tutun tuoksun. Ruokaakin muistaa maistella, kun keskittyy syömään eikä rupattelemaan.
Voi kokata hienon aterian ihan vain itselleen. Arvostan itseäni, miksi söisin vain jotain pikaruokaa? Kaikkea ei tarvitse tehdä toisia varten.
