Kun elämässä tapahtuu jotakin järkyttävää, ystävät saattavat hävitä ympäriltä. Se kertoo rohkeuden puutteesta ja siitä, että lohduttaja asettaa itselleen liian suuria vaatimuksia, sanoo kriisityöntekijä.
”Tein joskus töitä pariskunnan kanssa, jonka lapsi oli menehtynyt. He sanoivat, että vuoteen kukaan ei soittanut tai käynyt kylässä”, kertoo kriisityöntekijä ja pari- ja perhepsykoterapeutti Veli-Matti Husso.
Veli-Matti Husson mukaan katoaminen on usein rohkeuden puutetta ja sitä, että lohduttaja asettaa itselleen liian suuria vaatimuksia.
”Ihmiset ajattelevat, että heidän pitäisi osata olla erityisellä tavalla apuna tai tukena kriisin kokeneelle, tehdä jotakin erityisiä asioita auttaakseen tai pelastaakseen toisen kriisistä. Jos asetamme sellaisia vaatimuksia itsellemme, emme uskalla olla yhteydessä toiseen”, Husso sanoo.
”Liian usein ajattelemme, että meidän pitää ratkaista toisen paha olo. Siihen ei kukaan toinen pysty. Emme me psykoterapeutitkaan ratko kenenkään kriisejä. Ihminen joutuu ratkaisemaan olonsa kuitenkin itse.”
