Välittämisen pakko
Vasikkaparka oli todella surullinen näky. Se oli vuotanut verta, ja kärpäset pörräsivät sen haavojen ympärillä. Se oli lian peitossa ja tarvitsi kipeästi kylvetystä. Kun Plucas vei sen taloon, hän muisteli: «Se oli nälkiintynyt, likainen ja surullinen, ja sen turkki oli täynnä kärpäsiä.»
Ongelmana oli se, ettei Plucasilla ollut aavistustakaan, miten tällaisesta eläimestä pitäisi huolehtia. Hän ei tiennyt, miten hoitaa sen haavoja, mutta tiesi, että hänen oli autettava sitä. Hänellä ei ehkä ollut tietoa, mutta hän
Ystävien kutsuminen
Ainoa asia, jonka Plucas keksi tehdä tässä vaiheessa, oli pyytää apua. Hän arveli, että hänen ystävänsä tietäisivät ehkä enemmän eläimestä kuin hän itse ja voisivat ehkä antaa hänelle neuvoja, miten eläintä voisi hoitaa.
Valitettavasti hänen ystävänsä olivat vähemmän myötätuntoisia kuin hän itse. He kehottivat häntä hylkäämään eläimen ja kyseenalaistivat hänen päätöksensä ottaa se ylipäätään luokseen. «Se on laitonta», yksi sanoi. «Sinun ei pitäisi tehdä sitä. Anna luonnon huolehtia siitä.»
